Uutinen
Saarikan alue odottaa hyvinvointialueelta ketteryyttä ja kohtuullisuutta
28.4.2022
Hyvä arki kaikille -tilaisuudessa Saarijärvellä toivottiin vakain äänenpainoin, että Saarikan yli kuntarajojen toimivan, ”pienimuotoisen hyvinvointialueen” käytännöt saataisiin mukaan uudelle hyvinvointialueelle.
Hallinnon tulee olla ketterää ja ihmisen kokoista. Myös kohtuullisuuden arvo nousi puheenvuoroissa esille.
Hyvä arki kaikille -niminen Keski-Suomen hyvinvointialueen keskustelukierros kokosi aktiivisia osallistujia Saarijärven Kulttuuritorille keskiviikkona. Tilaisuuden tehtävä oli koota ajatuksia strategiatyön pohjaksi. Tilaisuuden live-lähetystä oli mahdollisuus seurata ja osallistua siihen chatin kautta verkossa. Paikalla oli alustajien lisäksi kolmisenkymmentä keskustelijaa, ja verkkolähetyksellä oli saman verran seuraajia. Hyvä arki -kierroksen seuraavat tilaisuudet ovat Jyväskylässä 3.5. ja Jämsässä 19.5.. Myös niihin voi osallistua verkkoyhteydellä.
Kehittämistä ilman aiempia painolasteja
Tilaisuuden avannut aluevaltuuston puheenjohtaja Jani Kokko kertoi hyvinvointialueen valmistelusta, joka alkoi virkamiesvetoisesti heinäkuussa ja jatkuu maaliskuusta alkaen aluevaaleissa valittujen päättäjien yhteistyönä. Kokon mukaan tavoite on, ettei asukas ensi vuodenvaihteessa edes huomaisi, että esimerkiksi Saarikan palvelut ovat vaihtuneet hyvinvointialueen palveluiksi.
Kokko kiitti strategiatyöhön kutsuttuja ryhmiä merkittävästä panoksesta. Palautteessa esille ovat nousseet ennen muuta yhdenvertaisuus ja rohkeus rakentaa uutta ennakkoluulottomasti.
– Kuntakierroksella kysymme, mikä on keskeisin sote-kysymys ja mitä on saatava käsittelyyn ensin. Lisäksi on tärkeä kuulla, mikä milläkin alueella toimii: ei kannata pyörää keksiä uudelleen! Puheenjohtajan näkökulmasta on ollut rohkaisevaa, että päättäjien työskentelyssä ei ole korostunut niinkään se, mistä kunnasta on, vaan olemme yhden yhteisen tahtotilan äärellä, keskisuomalaisten parasta hakemassa.
– Tällä uudistuksella päästään pois siiloutumisesta esimerkiksi perusterveydenhuollon, sosiaalipalveluiden ja erikoissairaanhoidon välillä, ja palvelut tehostuvat. Puhtaalta pöydältä valmistellaan ilman aikaisemman toimintakulttuurin painolastia. Esimerkiksi kun ajatellaan laadukkaita palveluita, pohditaan sitä, onko merkitystä, onko se palvelu 15 vai 30 minuutin matkan päässä, jos samalla tietää, että sieltä sen avun saa, kun hätä on, Kokko kuvaili.
Kiitosta saatavuudelle, monipuolisuudelle ja hinnalle
Sidosryhmien strategiakyselyiden antia esitellyt projektijohtaja Erkki Nikkilä summasi, että vastaajien mielestä nykypalveluissa on tolallaan palveluiden saatavuus, monipuolisuus, kohtuullinen hinta, toiminnan asiakaslähtöisyys ja osaaminen – kehuja saivat myös sairaala Nova ja OmaKS.
Muutosta vastaajat toivoivat muun muassa seuraaviin asioihin: palveluiden yhdenvertaisuus, palveluiden keskittymisen suunta isoihin kuntiin, digitaalisissa palveluissa kehitettävää, hoitoketjuissa ja infon kulussa kehitettävää; lääkärien ja hoitajien vaihtuvuus ja tiedon siirtyminen seuraavalle työntekijälle voisivat parantua. Lisäksi kehittämistä olisi palveluun pääsyn hitaudessa, ennaltaehkäisevän mielenterveystyön tarjonnassa ja rahoituksessa sekä johtamisessa, suunnitelmallisuudessa ja ennakoinnissa.
Satu Autiosalo peräänkuulutti vastuullisuutta ja kohtuullisuutta
Tilaisuuden isännöineen paikkakunnan puheenvuoron käytti Saarijärven kaupunginjohtaja Satu Autiosalo. Hän odottaa strategialta sitä, että kuntalainen saisi ihmisen kokoiset palvelut oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Arvoiksi hän valitsisi vastuullisuuden ja kohtuullisuuden. Näkökulmia arvoihin saisi useasta suunnasta: asiakkaan, palvelun, toiminnan, henkilöstön ja talouden vinkkeleistä.
– Jos kaikki toimii vastuullisesti, ovat asiakkaat ja henkilöstö tyytyväisiä. Jos asiat hoidetaan vastuullisesti, myös talous toimii. Kuinka rahat riittävät? Kohtuullisuus nousee toiseksi arvoksi. Tiedän, että taloudelliset resurssit asettavat paineet sille, ettei parhaita palveluja voi antaa kaikille kaikkialla kaikkina aikoina. Mutta jos kaikki saisivat kohtuulliset palvelut kohtuullisessa ajassa, uskon että palvelutaso säilyisi sellaisena, että kaikki voisivat olla tyytyväisiä, Autiosalo sanoi.
Autiosalo muistutti myös, että vähemmän on enemmän: jos tavoittelee liikaa asioita, mistään ei tule valmista. Siksi vuodenvaihdetta kohti kuljettaessa tulee valita keihäänkärkiteemat, joita tosissaan saadaan viedyksi eteenpäin.
– Totta kai kaikki kunnat haluaisivat kaiken hyvän säilyvän. Itse pidän toimenpideohjelmaa strategian toimeenpanon tärkeimpänä työkaluna. Kannattaa kuunnella Saarikan henkilöstöä tarkalla korvalla, koska meillä usean kunnan palvelut on yhtiöitetty ja kokemusta asiasta on kertynyt, Autiosalo evästi.
Seurakunta korostaa jatkossakin yhteistä tavoitetta
Saarijärven seurakunnan kirkkoherra Jarmo Autonen toivotti hyvää veteraanipäivää ja muistutti hyvinvoinnin rakentuvan menneen varaan. Seutukunnan seurakunnat ovat yhdistäneet voimiaan, ja tänään Saarijärvi on yksi Suomen maantieteellisesti laajimmista. Punainen puukirkko seisoo keskellä kylää, ja sen ympärille on rakennettu kaikki tarpeellinen.
Autonen toi esille kirkon ja hyvinvointialueen arvopohjan yhteisiä piirteitä. Hän alleviivasi lähimmäisestä välittämistä ja yhteistä vastuuta toisistamme huolta pitämisessä: jokaisella tulee olla oikeus hyvään arkeen, terveyteen ja turvallisuuteen.
Seurakunnissa näkyy yhtenä nykyihmisen suurimmista ongelmista yksinäisyys. Suurin murhe Autosen mukaan on yksin jääminen sairauden, vaikeuksien tai surun kanssa, olipa sitten nuori tai vanha.
Autonen luetteli keskeisiä yhteistyöalueita: Seurakunta tekee laajaa yhteistyötä sosiaali- ja terveyspalveluiden kanssa; kaikkien tehtävä on ihmisen hyvinvointi. Seurakuntien palveluksessa on laaja sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten joukko diakoniatehtävissä. Seurakunnan edustajat tekevät säännöllisiä käyntejä kodeissa, palvelutaloissa ja terveyskeskusten osastoilla. He keskustelevat, pitävät hartaushetkiä, tukevat läheisensä menettäneitä ja kriisien satuttamia. Seurakunnissa kohdataan suuri määrä lapsia ja nuoria ja tehdään vammaistyötä esimerkiksi kerhoissa ja tapahtumissa. Keski-Suomessa seurakunnat rahoittavat perhekeskuksen toimintaa ja sairaalasielunhoitoa.
Nuoret vaativat kuulemisten sijaan kuuntelua ja panostusta mielenterveyteen
Yksi tilaisuuden koskettavimmista puheenvuoroista oli nuorten videoitu puheenvuoro, jossa uudet aluevaltuutetut saivat onnittelujen kera konkreettisia vinkkejä, toiveita ja huomioita:
- Laittakaa budjetti riittämään nuorten mielenterveyspalveluihin!
- Vähemmän kapulakieltä!
- On pelottavaa, että hyvinkin nuoret lapset joutuvat pohtimaan palveluiden saatavuutta.
- Kuulemistilaisuuksia nuorille on ollut ennenkin, mutta niissä ei kuunnella eikä asioiden eteen tehdä mitään.
- Ei tartteis olla niin, että vaikka on jo huonossa kunnossa, joutuu odottamaan puoli vuotta hoitoon pääsyä.
- Mielenterveysongelmia ei osata tunnistaa.
- Hyvät arvosanat eivät tarkoita sitä, että nuorella olis hyvä olla.
Videollaan nuoret vaativat tavallisten terveystarkastusten rinnalle mielenterveystarkastuksia. He kysyvät, miten työkykyisiä aikuisia kasvaa, jos jo nuorena on paha olla. Nuoret kokevat, että asioita vetkutetaan ja luvataan toteuttaa tulevaisuudessa. Milloin on se tulevaisuus, he kysyvät, kun tutkimusten mukaan nykyisin jo 20–25 prosenttia nuorista tänään kärsii mielenterveysoireista.
– Mielenterveyden haasteet eivät tunnu saavan samanlaista huomiota kuin fyysiset ongelmat, nuoret huomauttivat ja kutsuivat päättäjiä jatkamaan keskustelua.
Vilkas keskustelu toi esille muun muassa aluerajoilla asuvien huolia
Marja Heikkilä kannatti puheenvuorossaan Saarikan mallien huomioimista uudistuksessa. Vaikka lainsäädäntö on sama, pitää ihmisten elämäntilanteiden erilaisuus huomioida päätöksiä tehtäessä.
– Usein käy tällaisissa niin, että otetaan isoimman kaupungin mallit käyttöön, mutta ne ei välttämättä sovi sellaisinaan meille Saarikassa, jossa hienoja malleja on jo kehitetty esimerkiksi vammaispalveluihin, jotka ovat saavutettavia ja yksilölliset tarpeet huomioivia, Heikkilä katsoi.
Hän toi esiin myös huolen matalan kynnyksen kriisityön tarjonnasta ja siitä, mahdollistaako hyvinvointialueen budjettipäätösten aikataulu syksyn Stea-rahoituksen haut.
Eino Nissinen Kyyjärveltä kiitti alustuksia ja kertoi Autiosalon nostaman kohtuullisuusarvon kolahtaneen.
– Kohtuullisuus saa sisältönsä vasta, kun mennään asioihin, joissa pohditaan, ollaanko kohtuullisuuden ylä- vai alapuolella. Jos puhutaan hyvinvointialueesta, onko vaikka etäisyys palveluihin kohtuullinen silloin, kun lähdetään Kivijärven pohjoisimmasta kärjestä sairaalaan tai jos Kuokkalasta siirrytään Novaan terveysasemalle. Kun yksi uudistuksen keskeisimmistä tavoitteista on hyvinvointierojen kaventaminen, on kysyttävä, että jos jollekin annetaan lisää, otetaanko joltain pois, Nissinen pohdiskeli.
Riitta Hallberg totesi, että saarikkalaisia on valmistelussa paljon mukana. Hän kertoi, että hyvinvointialueella digitaaliset palvelut ovat jatkossa yhä tärkeämmässä asemassa, mutta muistutti samalla niiden ihmisten huomioimisesta, joilla ei ole niitä mahdollisuutta käyttää: – Kaikki tulisi pitää yhteiskunnassa mukana.
Hallberg kuvasi keskustelujen palveluiden rajapinnoilla sujuvan hyvin päättäjien ja kuntajohtajien kanssa. Hänkin toivoo ketterää hallintoa esimerkiksi siten, että hallintosäännöllä tehtäisiin mahdolliseksi hoitaa asukkaiden asioita ripeästi ilman päätösten kierrättämistä useilla foorumeilla.
Yrittäjä Jari Pekkanen Kunnonsyke Oy:stä kiitteli Saarikan ja yritysten välistä yhteistoimintaa. Huolenaiheena oli, meneekö päätöksenteko niin isoksi ja ylhäältä katsovaksi, että yksilön huomioon ottaminen vaikeutuu.
Jani Kokko jatkoi yrittäjäteemasta kertomalla keskustelleensa Keski-Suomen yrittäjien johdon kanssa, kuinka hankinnoissa ja kilpailutuksissa pystyttäisiin luovilla ratkaisuilla varmistamaan paikallisten yksinyrittäjienkin mahdollisuus päästä osalliseksi hyvinvointialueen palvelutuotannosta. Yhtenä ratkaisuna olisivat paikallisten yritysten poolit.
– Itseä huolestuttaa se, etteivät aikaisemmat palvelutuottajat jäisi ilman sopimuksia – helposti kun tulee sellainen mukavuudenhalu, että kilpailutetaan palvelut niin suurissa kokonaisuuksissa, että sopimuskumppaneita tulee vähän, sanoi Satu Autiosalo.
Jouko Nykänen Uuraisilta ei suhtautunut kovin luottavaisesti siihen, että kaikki vuodenvaihteessakaan sujuisi auvoisasti. Hän koki virkamiehistö jyränneen sekä Mobilea että Jämsän VPK-toimintaa koskeneissa ratkaisuissa.
– Niissä meni ihan toisin kuin että pieni olisi kaunista ja järjestölähtöisyyttä suosittaisiin! Tuokaa muutkin epäkohtia esiin, että niihin voidaan vaikuttaa, Nykänen kehotti.
Erkki Nikkilä kannusti muutostilanteessa uskomaan uuteen ja harjoittamaan luovuutta: – Nyt on aika kehittää malleja. Aluevaltuuston strategiakeskusteluissa ja äskeisissä yrittäjiä koskeneissa puheenvuoroissa on hyvin samanlaiset tavoitteet. Kyse on siitä, löydetäänkö malleja ja keksitäänkö keinoja.
Carita Tuominen kantoi huolta oppilashuollon henkilöstöpulasta. Saarikassakin on pulaa koulupsykologeista ja -kuraattoreista. Tuominen kysyi, miten hyvinvointialue aikoo varmistaa työntekijöiden ja osaajien riittävyyden.
Jani Kokko kommentoi palkkauksen olevan vain yksi asia; hyvän työnantajan ja hyvän johtamisen maine vaikuttavat pitemmällä tähtäimellä positiivisesti myös työvoiman saantiin.
Lyydia Luukka kiitti puhujia eteenpäin suuntautuvasta ja tulevaisuutta ennakoivasta asenteesta. Hänen näkökulmansa yhdenvertaisiin palveluihin ja työvoiman liikkuvuuteen liittyi raideliikenteeseen: henkilöjunaliikenne Ähtärin ja Karstulan suunnilta Jyväskylään nopeuttaisi liikennettä ja turvaisi alueen taloutta.
Eino Nissinen jatkoi Luukan ajatusta huomauttamalla, että pelkkien kumipyörien varassa ei pohjoisimpien Keski-Suomen osien liikenteessä aina pärjää: kelirikon runtelemilla kyläteillä voisi hänestä aika-ajoin olla tarve siirtyä telaketjuliikenteeseen!
Yleisöstä kysyttiin, miten on huomioitu yli hyvinvointialuerajojen rajakuntiin suuntautuvat palvelut. Myös Marjatta Uusimäki Kyyjärveltä vaati, että rajan yli tehdään ambulanssikyytejä kuten tähänkin asti – omalta asuinpaikkakunnalta kun on Alajärvelle matkaa vain 28 kilometriä…
Jani Kokko vakuutti, että uudistuksessa on nimenomaan pyritty häivyttämään kuntarajat ja tekemään hyvää yhteistyötä myös naapurialueiden kanssa.
Riitta Siikaranta Kannonkoskelta on paluumuuttaja Espoosta. Hän vaati, että on huolehdittava Saarikan käytänteiden saanti mukaan hyvinvointialueelle. Hänestä nuorten videosta tulee ottaa oppia kaikissa ikäryhmissä: psyykeä pitää hoitaa ihan yhtä tarkkaan kuin fysiikkaakin. Toisena toiveena Siikaranta esitti, että asiantuntijuus pidettäisiin päätöksenteossa politiikan edellä.
Esitykset
Jani Kokko: Avaussanat
Erkki Nikkilä: Mikä on Keski-Suomen hyvinvointialue, keskeiset tunnusluvut, sidosryhmien strategiakyselyjen tulokset
Satu Autiosalo: Odotuksia hyvinvointialueen strategialle